tiistai 27. syyskuuta 2011

Vedentulo taivaalta lakkasi hetkeksi.

Tämä = syksy!

Noniin lehdet jo putoilee ja mulla vielä niin paljon kesken. Sain kuitenkin istutettua muutaman kuunliljan lisää ja perattua perennapenkkiä. Keramiikkatunnit alkoivat ja piti miettiä mitä kippoja tänä syksynä tekisi. Kokeilin dreijaamista. Huh! Ehkä ei minun juttu, palaan takaisin kuvanveistoon ja puutarhajutskiin. Jatkoin kuitenkin myös käytäväprojektia vanhoilla säleiköillä (onkohan oikea sana), jotka äitini mies aikoinaan on tehnyt ja ne ovat pyörineet ties missä, mutta nyt kiisin kaaralla Agrimarkettiin ja ostin aitaseipäitä 6 kpl (2,90 maksoivat kipale). Pieni leka käteen ja pamautin ne maahan, sitten vaan naulasin säleiköt kiinni ja lopputulos tässä. Jälleen uusi ilme synnytetty.


Etualalla Tukholmasta aikoinaan ostama vähähappoinen raparperi.
Itikatkin saavat jo ruostua!
Voisikohan tuota raparperia vielä syödä ?!?!

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Hikinen iltapäivä

Lueskelin ruotsalaisia puutarhalehtiä ja sieltäpä löysin oivan idean eli ideavarkaus suoritettu. Siispä reippaasti kohti puutarhaa...missäs ne kottikärryt taas oli, mitä muuta tarvitsen? Niin joo, lapio. Sitten vaan lapio käteen ja villiintynyttä vadelmikkoa raivaamaan. Jostakin puutarhakirjasta olin luntanut, että vadelmat tulee n. 40 cm:n välein ja tukikeppi molempiin päihin, se olisi sellainen 120 cm korkea, jossa poikkipuu metrin korkeudella. Mietin, että kunhan saan siirrettyä nämä vadelmat riviin, niin tukikeppi tehdään kuin ehditään. Vadelmien alla oli sitten villiintynyt mäkimeiramia, sellainen kiva pizzerian tuoksuinen iltapäivä siis. Rivi melko suora ja sitten laattapolkuni kimppuun. Vanhoista valkoisista tiilistä (puretun navetan kylmähuoneen seinän tiilet) ympyrä. Jatkoin polkua kaikilla löytämilläni laatoilla ja päähän sitten siirsin perennapenkistä lekaharkko+kolmijalka+lintuallas tekeleeni.

Vannehameen alla ranskalainen rakuuna.
Heittämällä tehty melko suora vadelmarivi.
 Päätin ympyrää tehdessäni, että siitä tulee yrttimaani, juuri sopivan kokoinen minun yrteilleni. Nyt on koko kroppa tosi kipeä, mutta mieli niin iloinen, että se voittaa kropan kivut. Tästä on hyvä jatkaa!



lauantai 10. syyskuuta 2011

Check kottikärry. Check harava. Check puutarha.

Ei sadetta, ei tuulta, ei hellettä, vaan mieletön ihana leuto olisi varmaan oikea sana kuvaamaan päivää. Siispä vihdoinkin pieni katsastus puutarhaan. Nurmikko, joka tehtiin keväällä sai sitten helteellä kuivua, kun mitkään vedet eivät varmaankaan olisi riittäneet sen kasteluun. Leikkasimme sen kuitenkin säännöllisesti, osa siemenistä iti ja rikkaruohot tietysti myös. Laikkuihin laitankin nyt lisää siemeniä, kun vielä lämpöä piisaa ja vedestä ei pulaa ole, sitä kun sataa melkein joka päivä.

Ulkohyyskän vierestä sai sitten Valkea kuulas lähteä, muurahaiset olivat tehneet sen koko rungosta pesän.

Heinäseiväs/raudoitusverkko tekeleestäni kuusama tykkää ja on tiukasti kietoutunut sen ympärille, ei taida kasvi välittää vinoudesta pätkääkään. Ehkä vielä ehdin suoristaa sen tämän syksyn aikana.

Ihanasti ja tiukasti kiinni on.


Vanhoista laatoista tuli käytävä ja ladosta löysin vanhan peräkärryn laidat, jotka olivat menossa poltettaviksi. Pojat nikkaroivat minulle yhden laidan lisää ja tämä istutustlaatikko sijoittuu keskelle kasvimaata. Ensi keväänä katsotaan mitä siihen laitetaan.

Aika paksut ihanat laidat ja kivan epätasainen käytävä xD

Syksyn puuhastelussa on se hyvä puoli, että välipalan voi napsia suoraan puusta tai pensaista. Victoria-luumupuuni tuottaa juuri sen verran luumuja, kun tarvitsen, joskus kyllä tosin liikaakin. Tänä vuonna luumuissa on ollut kaikenlaisia tauteja ja matojakin todettiin yhteiseen ääneen Taideyhdistyksen porukan kanssa, mutta onneksi suurin osa on ihan mehukkaan makeita.

Namnamyumyum....
Kasvihuone jäi tänä vuonna tyhjäksi ja siellä kasvoi ohdakkeita, jotka sitten kitkin ja #*¤%&!! Voiko viheliäämpää kasvia olla? No ei! Ihan kuolleena ja kuivanakin se pistää hanskojenkin läpi. Kitkin siis ne ja sisustan huoneen kevättä varten valmiiksi. Vanhat puiset rallit <-- olkoot vaikka tuonnimisiä, laitoin lattialle ja lecaharkko+vanhat tiiliskivet saavat muodostaa jonkunnäköisen alueen, johon sitten laitan tomaatin tai tomaatit.

Ostan uudet mullat jo tänä vuonna varastoon.

Ostin Pirkko Suomisen betonisen lampaan ja se kurkkii nyt ison kuusen alla (olen itsekin ehtinyt säikähtää sitä monta kertaa siitä ohi kulkiessani). Lampaan takana äitini aikoinaan tekemät sienet (pallogrilli + musta muovinen ruukku toimivat niiden muottina ja vahvikkeena vanhat rautapalajämät). Nämä sienet olivat lasten mieleen, kun he olivat pieniä. Niiden päällä oli tosi kiva istua.

Olen toistaiseksi nimetön.
Laitan syyslyhtyjä varten joskus sepänkurssilla tekemäni hyllynkannattimet aitaan kiinni. Ensin käsittelen ne tällä loistavalla graffiittipastalla, joka on mieletön aine ihan kaikkeen rautaan. Leikkaan pensselin vähän lyhyemmäksi ja sillä sivelen ainetta kannattimien päälle, annan vaikuttaa ja rätillä pyyhin ja kiillotan.

Taottu on ihan olan takaa.

Nyt lähdenkin gyprocruuvien etsintään, jotta saan nämä kannattimet kiinnitettyä (gyprocruuvi on musta siitä syystä valitsen ne). Aurinko paistaa!! Siis kahvia ja pullaa ensin.