torstai 31. maaliskuuta 2011

Pakkasta -15 C aamulla.

Kylläpä tuntui kylmältä. Sanoin ihan ääneen: saisi jo talvi LOPPUA! Tosin ulkona oli ihana sumu, jonka takaa aurinko kurkki ihanasti. Olipa kaunista. Onhan pakkasen koristama maisema henkeäsalpaava. Taidan lopettaa tämän narinan ja nauttia kaikista ihanista ilmastomuutoksista. Koitan siis malttaa.

Tuuli vei lumikiteet mennessään.








keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Siemeniä, siemeniä.

Olen kahlannut läpi kaikki vanhat puutarha lehdet jälleen kerran. Löytyisiköhän jotakin uutta. Käsiini osui vanha liitelehtinen, jonka olen säästänyt ajoilta, jolloin tilasin Kotipuutarhalehteä. Kylvökukat niminen lehtinen. Se onkin hyvä ja selkeä opas, jonka sivuilta löytyy tietoa vanhoista ja uusista kylvökukista. Jokaisesta kasvista kerrotaan sen kasvupaikkavaatimukset ja annetaan kylvö- sekä hoito-ohjeet. En yleensä osta mitään yks'vuotisia kukkasiemeniä. Tänä vuonna teen poikkeuksen. Katsotaan voinko sitten laskea yhden käden sormin kukkieni määrän, kun päästään kukinta-aikaan. Muistin, että meidän paikallisesta Halpa-Marketista saa juuri noita kukkasiemenpusseja 4 pussia eurolla. Sinne siis. Kokonaista 8 pussia ostin, jokunen kukkalaji oli jo loppuunmyyty.



Tänään aurinko paistoi ja sulatteli hiukkasen lunta, hitaalta se tuntuu. Joitakin esineitä alkaa pilkottaa lumen alta. Jos huomenna aurinko paistaa, lapioin taas käytäviä, vilkaisen nurmikkoa lumen alla....onkohan se vielä siellä, vai onko se nostanut hameenhelmat ylös ja lähtenyt pakoon meidän ankaraa talvea...jää nähtäväksi.

Vannehame odottaa uutta kukkakangasta.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Kevät temppuilee.

Auringon villitsemä puutarhuri joutuu nyt odottelemaan puutarha-aiheisten lehtien ja kirjojen parissa vielä hetken, sillä talvi ei halua millään päästää otettaan. Pitänee siis pohtia siemenvalintoja, uusia puita, ehkä pensaitakin. Uusi päärynäpuu vanhan tilalle, joka kuoli helteeseen, mitkään vedet eivät riittäneet. Pepe muistaakseni se oli, pienikasvuinen ja nopeasti hedelmiä tuottava. Kirsikkaa, jotakin makeaa lajiketta, kait niitäkin on jo tarjolla, meidän ilmastoon sopivia.


Vielä vähän aikaa joutuu odottamaan, että pääsee hommiin.
Siemeniä olenkin jo laittanut purkkeihin itämään, chiliä, munakoisoa, sitruunamelissaa, mutta vielä olisi monta pussia laittamatta. Niitä suosikkeja, kun tuntuu tulevan lisää koko ajan ja millään ei voi mistään vanhasta luopua.


 Takaisin millimetripaperin äärelle suunnittelemaan uusia kujeita ja tilaamaan lisää siemeniä.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Antonovka, tuo ihana talviomenalajike

Antonovka-omena on kova kuin kivi, jos sitä yrittää syksyllä syödä, mutta säilömällä talvea varten se vain paranee. Ja omenapiirakasta puhumattakaan. Tässä aivan liian lähellä syreenipensasta kasvava miten sattuu leikattu puuvanhus. Voisinhan tietysti istuttaa sen tilalle uuden puun, mutta kestäisi monta vuotta ennenkuin saisin yhtä paljon satoa, kun tämä ihana puuni antaa. Siispä en halua tätä kokonaan kaataa. Enkä voi sitä typistää minipuuksikaan, kun sen kuuluu olla iso ja komea, suorastaan ylväs. Tässä on tuleva projektini, tämän vapaan kasvatuksen saaneen villikon kesyttäminen. En oikeen tiedä mistä edes aloitan....

Antonovka - tuo vanha aatelinen talviomenalajike.
Tänä vuonna pitää siis myös kaivaa puutarha esille lumisen peitteen alta, kun ei millään malta odottaa lumen sulamista.

Jipiii!!!! käytävä! vanhat kattotiilet reunuksena.

Lumenluonnissa tulee jano. Onneksi lumi tarjoaa mainiot jääkaappiolot.
Tadaa! lumen alta paljastuu lintujen kylpyamme ja janon sammuttaja.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Kevätaurinko.

Kevätaurinko on varmaan eri aurinko, kun se joka paistaa kesällä. Kevätauringon säteet saavat villiintymään.
Kuulun niihin "hulluihin", joka rakastaa puutarhassa konttaamista ja puissa kiipeämistä. Yleensä päivän päättyessä olen niin puhki, että melkein nukahdan sohvalle. Ei toivoakaan mistään luovuuden kukkimisesta, ehkä korkeintaan jaksan lukea jonkun puutarha-aiheisen lehden. Pelkkä käveleminenkin melkein sattuu, kun pitkän pimeän talven jälkeen yht'äkkiä alkaa riehumaan. "Tuolla tavalla....vanha ihminen"....huoh.

Omenapuiden leikkaaminen on siis ajankohtaista ja siinä periaatteeni ovat hyvin yksinkertaiset. Olen tosin yrittänyt lukea puutarhakirjojen ohjeita, mutta en niitä vaan yksinkertaisesti tajua. Minä päätän millaisen puun haluan. Ainoa asia, joka on tärkeä on se, että sahaamisen jälki ja suunta ovat oikeat, ettei puu kärsi, vaan voi korjata haavat itse pikkuhiljaa. En käytä laastareita, siis mitään haavanhoitoaineita.





Moottorisahalla typistetyt puut ovat mielestäni kauheita. Ymmärrän kyllä, miksi niin tehdään. Syy on esim. se, että puu on kasvanut liian suureksi. Typistämällä saadaan puu sitten kerralla pieneksi ja rungosta voi mahdollisesti pukata uusia oksia, jolloin muokkaamalla saadaan uusi pienempi versio vanhasta hyvästä omenapuusta. Näistä kahdesta monta vuotta sitten typistetystä puusta olen nyt poistanut ns. piiskat, jotka olivat jo kasvaneet isoiksi oksiksi ja törröttivät kohti taivasta. Joitakin pieniä haivenia olen sitten jättänyt, ettei puu ihan täysin riehaannu ja iloitse parturoinnista liikoja kasvattaen taas ison kasan piiskoja leikattavakseni. Tosin molemmat puut piiskottuvat ja rajusti, sillä joka leikatun oksan kohdalle niitä piiskoja sitten ilmestyy, mutta sitä jään sitten seuraamaan.

Herkullinen yöpala jätetty jääkaappiin yöllisiä vieraita varten.

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Kevät!!! or maybe not.....

Herätessäni tänä aamuna, muistin nähneeni unta siitä kuinka makaan 70-luvun näköisessä hotellihuoneen sängyssä katselemassa Emmerdalea tv:stä (sellainen kiva teakpäällysteinen). Ulkona satoi mielettömän isoja hiutaleita ja paljon. Minne kevät oli hävinyt? Olinko nukkunut itseni takaisin joulukuuhun? Tyrmistys oli täydellinen. Piti lähteä hakemaan lohturuokaa kaupasta, joten sain etsiä autostani harjan, jälleen kerran, ja harjata 10 cm:n paksun lumikuorrutuksen autoni päältä. Tänään aion kokeilla akvarellin tekoa. Ostin pari viikkoa sitten paksua ihanaa paperia ja vanhat värit ovat tallessa. Kun en nyt oikeen viitsi tehdä puutarhatöitäkään, niin pitänee maalata ja katsoa tv:n uusintoja tämä päivä.


Vesivärityö, jonka taustaväri ei ihan onnistunut.

Omenapuut, jotka kaipaavat leikkaamista.

Omenapuiden leikkaamisen ajankohta on siis parhaillaan. Omenapuut kuvassa ovat saaneet rajun moottorisahalla suoritetun typistyksen. Sitten ne ovat saaneet iloisesti kasvattaa piiskojansa ihan rauhassa. Piiskoista on sitten tullut paksuja pystyssä kasvavia oksia, jotka aion poistaa heti, kun tulee sopivan kiva ilma.